anarkistin uni

kone makaa normaalina
kertoo mitä toivoo tehtävän
puolesta, vastaan, edistyksen tai hellyyden puolesta
kiiltäväkylkinen koira ottaa vauhtia
haukkuu yöhön
kämmenteni viivat kasvavat umpeen
metallinen kylki antaa myöten
ovi aukeaa vetämällä

ääni kantaa
murre ja paikka ja tuskastunut maiskahdus maistraatilta vuokratun sermin takaa
vain numerot ovat nähtävillä
hikoan
herää aavistus:
saatan jäädä ilman rakkautta jos teen tämän väärin

kojelaudan järjestyksen harha
tyynyn puolet viileitä yhtä kaikki
valheen jäljet suossa
verenohennus
and all that jazz
ristikot, suonenseinämät, yhteisten poikastemme nimet
syntien kasvusto vaikuttaa värien väleihin
puolueettomien akateemikkojen itsemurha-aikeet
nousevat tärkeysjärjestyksessä

lasitetun metallin pinta kiiltää yhä
se ei jää meiltä näkemättä
ääntelemme sitä vastaan
ja pohja on tässä
kämmen tässä
mekaanisen tahdonvoiman päässä

nenäliina pyykkikoneessa

nainen levyllä käskee laulaa hiljaa rakkauslauluja
kuunnella äitiä
mutta äiti käskee haudata kaipauksen
ja etsiä toisen elämän

viihtyikö äiti itse levyllä?
voiko luottaa että äiti vartioi?
kuinka ihanasti näillä aukioilla onkaan vertailtu
kumman auto kiiltää ihanammin
elokuun auringonlaskussa

ja mustan pyykin päivänä
koneeseen joutuu nenäliina
äiti on nukahtanut eikä kukaan valvo halujamme

silloin kaakelien välit muuttuvat kohtaloiksi
takahuoneiden tekonahkasohvat kiljuvat
huonojen panojen painosta
voi unohtaa unohtaa
tarttua tähtikarttaa ainoasta sarvesta
hopeisesta terästä
huuhtoa pölyiset pyykit liian kuumalla vedellä ja kädet punaisiksi palaneina
kiepauttaa tänään-maailman niin että tuntuu

Kartalla

ennen kuin heräät olen löytänyt Norsunluurannikon vierestä Orjarannikon, Kultarannikon ja kaljatahran
olen odottanut
olen väsynyt

aamun pieni ihme on ettei hengitys haise
naapurissa imuroidaan ja itketään
kuvittelen silittäväni päätäsi

näissä kiharoissa olen käynyt ennenkin
vahamaisen ihon pinnalta käsi liukuu helposti
juureen, aivan juureen, aivan

puhutaan siirtokuntien rajoista
maataan hiljaa vierekkäin ja hihitetään
emme halua toisiamme mutta olemme viidakossa
aion hankkia paksumman peiton
ettei tarvitse aina tulla kiinni

seinältä katsoo suuri Afrikka
hämmennyn sen suistojen nimistä ja etsin luvattua maata
on tapahtunut jotain
enkä muista missä se sijaitsee

kahvi ei maistu reilulta
kurkustani nousee aurinko
saata minut ovelle nyt

Vanha rakkausruno

Nomen est goatse

Joskus käy niin.
Silloin rapsutan polveasi

tykkäät siitä joskus kun käy niin.

Saatat viedä minut retkelle
yleensä johonkin missä tuulee
ja naurat kovaa kun otsatukkani nousee
                        pystyyn.

Pissaat nimikirjaimeni hankeen
eikä sinulla tai minulla ole epäilystäkään
etteikö se olisi romanttisinta mitä on nähty. 

Et anna minun unohtaa eväsleipiä
syöt yli puolet
pyydät lisää. En anna. 

Sillä sinä närästät minua. 

Eikä kahvilassa voi tilata mitään
mitä romaanihenkilösi juo.

Lemmen kinesis

päätin kokeilla kuinka monta
kertaa paperin voi taittaa
joku väitti seitsemän
se on ikuisuuden luku

kierrosten välissä voi tapahtua eläimellisiä käänteitä
joku hengittää
kaukana hymyilevä liuotin
ripustaa takin naulaan mutta istuu selin

arkki painuu vielä kahtia
tuijotus pilkkaa jaloja aikeita
haluan raapia itseäni
suonissa hahmottuu nenäkäs ote
sormenpäissä, hiusten juurissa

kädet loppuvat kesken
viimeinen kulma ei hioudu
terassin kaiteen vieressä suudellaan
ilman takkia, tällä säällä

Laiturit

päämääränä puristuva saari 
helmenkalastajan paratiisi 
      todellisen seikkailijan äkkilähtö
laskeutuminen itsessään: kuin kookospuun istuttaminen ja 
korjaaminen ilman käsiä 

odottaako tuo kiiltävä hauis juuri minua? 
näenkö koko maailman noista piipuista? 

 vesitason myskiset raajat ja pilkalliset töyssyt kesken laskun 
 p ö h i s e e  t o d e n t e o l l a eikä kuitenkaan, sillä
on maltettava haukotella koko matka alas 
         jonkun veli on aina hereillä 
       eikä tämä hetki kestä aistien epätasapainoa 

                                 perillä ei ole mitään

                matka aina väärässä vaiheessa 

                               nyt jo kouristaa reisistäkin 

ilmassa on jännittävien lintujen tuoksua 
nisäkkäitä ilman tilaa 
poraan vakaat kädet laiturilta mieleeni ja muistan 
aion tappaa sinut 
aion naida sinut 
aion vietellä sinut ja maata loppuillan katse siellä 
                                         mistä tulinkin 

                  juhlissa  

lonkkiin ja nieluihin saakka vilisevät halkiot 
hymyt paljastavat aivokuoren pehmeyden 
ja me istumme sormet ruvilla 
katsomassa nuotion äären sieluja 

    rumuus kuumenee vasta paluumatkalla 

tänään esittelen vieraan
valittelisin ehdollisuutta 
mutta hän on vapaa 
ja kantaa mukanaan pieniä mätiä helmiä
kovaa puuta tai mitä nyt ei ruuaksi lasketa

        nuolkaa hänen näppinsä 
         peskää ja kosteuttakaa kämmenensä !

herkät herrat harmaissaan 

          katsoin nälkää kaukaa ihaillen 
se puhui portugalia ruotsalaisittain 
       haki säälin naamiota 
           joka mureni ennen kuin ehditte tilata 

               herrat nostavat nenäliinansa
                                             ei nimikirjaimia
             muistavat laulun eläimistä alkon jonossa 
           mutta ennen kuin on aika vaihtaa puheenaihetta 
        annetaan jotain ikimuistoista ja söpöä 

pitäkää sitä vaikka matkamuistona 

          sanakirjana 


tämähän oli joskus hedelmien maa 
pienten kansojen rakkaussatama 
kotiin palanneet istuivat aina vääriin autoihin

         joten tulkaa takaisin opettelemaan syyllistämistä 
      herra on hyvä ja auttaa takin päältänne