maata

on pakko palata metsään
hengittää sisään kiertokulku
pehmenevien lehtien alla makaa sääntöjä
jotka muistuttavat itsestään

Tunnistamisia ja päiväkirjamerkintöjä ja muuta skeidaa ilmassa

Kutsuvieras

hurumummo huutelee kummia
runojuhlissa ja poliittisissa illanvietoissa
oi kuinka ihanaa
on antaa lämpönsä narahtaa
mittarin tappiin asti

leipomon takaa nousee kauhu
sävelet ja sanat ja otsapanta haudattu
juoksen paaden ympärillä
poltetut kalorit ja liivit
suitset säkeiden välillä
kateellinen kitinä rivojen olkaluiden alla

joku poltti leijan auringon kulmaan ja juoksi liian kauas
jos se joku vielä veistäisi tähän uuman jolle laskea
pulu, koura, rasiallinen konvehteja

kiven alla on vielä tilaa
hikoilen itseni sinne ja takaisin
riisun sukat
lakkaan kynnet
sanon kyllä jos pyydät vain kerran:
lisää, lisää, ay-liike ja taiteilijan kuolema

tapaan verbaalisesti lahjakkaan naisen
ja pyydän hänet oluelle

nainen haluaa vain avata nappeja
ja minua hermostuttaa
akselinsa ympäri kiertävä kevätjuhlaliike

suohon on ammuttu joku
löydetty eilen puoliksi mädäntyneenä
etsintäkuulutusta ei tehty, kirjoitetaan
henkilöllisyys on tunnistettu
surupuoli kunnossa

tilataanko toiset
no jos nyt sitten

ja eläintarha lopetettiin sorron vuoksi
neitsyen veressä on poikkeuksellisen paljon kaliumia
arkinen aihe syttyy itsestään

haluaisin kuulla taitavan pahoittelun

se puoli

terve ihminen ottaa kädestä kiinni
juo mukin melkein tyhjäksi
jättää pohjalle renkaan jotta muistaa
mihin astiaa on viimeksi käytetty

minun merkkini ei ole litteä rinta tai häpy
iho saattaa olla yhtenä päivänä paljas
toisena teryleenin alla
öljyn ja lian alla
iho ihon alla
paino aina vasemmalla lanteella
vaikka sinne ulottuu vain vaivoin

valoissa ja materiaaleissa
hion maailmasta pintaa
koetan avata siihen syliä
joka ottaisi minut niin kuin olen
lämmin ja painava kämmekkäkasvi
juurimukulat
kukinto
neljän seinän mahdoton helppous

otatko teetä vai kahvia en otatko itse

anarkistin uni

kone makaa normaalina
kertoo mitä toivoo tehtävän
puolesta, vastaan, edistyksen tai hellyyden puolesta
kiiltäväkylkinen koira ottaa vauhtia
haukkuu yöhön
kämmenteni viivat kasvavat umpeen
metallinen kylki antaa myöten
ovi aukeaa vetämällä

ääni kantaa
murre ja paikka ja tuskastunut maiskahdus maistraatilta vuokratun sermin takaa
vain numerot ovat nähtävillä
hikoan
herää aavistus:
saatan jäädä ilman rakkautta jos teen tämän väärin

kojelaudan järjestyksen harha
tyynyn puolet viileitä yhtä kaikki
valheen jäljet suossa
verenohennus
and all that jazz
ristikot, suonenseinämät, yhteisten poikastemme nimet
syntien kasvusto vaikuttaa värien väleihin
puolueettomien akateemikkojen itsemurha-aikeet
nousevat tärkeysjärjestyksessä

lasitetun metallin pinta kiiltää yhä
se ei jää meiltä näkemättä
ääntelemme sitä vastaan
ja pohja on tässä
kämmen tässä
mekaanisen tahdonvoiman päässä

nenäliina pyykkikoneessa

nainen levyllä käskee laulaa hiljaa rakkauslauluja
kuunnella äitiä
mutta äiti käskee haudata kaipauksen
ja etsiä toisen elämän

viihtyikö äiti itse levyllä?
voiko luottaa että äiti vartioi?
kuinka ihanasti näillä aukioilla onkaan vertailtu
kumman auto kiiltää ihanammin
elokuun auringonlaskussa

ja mustan pyykin päivänä
koneeseen joutuu nenäliina
äiti on nukahtanut eikä kukaan valvo halujamme

silloin kaakelien välit muuttuvat kohtaloiksi
takahuoneiden tekonahkasohvat kiljuvat
huonojen panojen painosta
voi unohtaa unohtaa
tarttua tähtikarttaa ainoasta sarvesta
hopeisesta terästä
huuhtoa pölyiset pyykit liian kuumalla vedellä ja kädet punaisiksi palaneina
kiepauttaa tänään-maailman niin että tuntuu