päämääränä puristuva saari
helmenkalastajan paratiisi
todellisen seikkailijan äkkilähtö
laskeutuminen itsessään: kuin kookospuun istuttaminen ja
korjaaminen ilman käsiä
odottaako tuo kiiltävä hauis juuri minua?
näenkö koko maailman noista piipuista?
vesitason myskiset raajat ja pilkalliset töyssyt kesken laskun
p ö h i s e e t o d e n t e o l l a eikä kuitenkaan, sillä
on maltettava haukotella koko matka alas
jonkun veli on aina hereillä
eikä tämä hetki kestä aistien epätasapainoa
perillä ei ole mitään
matka aina väärässä vaiheessa
nyt jo kouristaa reisistäkin
ilmassa on jännittävien lintujen tuoksua
nisäkkäitä ilman tilaa
poraan vakaat kädet laiturilta mieleeni ja muistan
aion tappaa sinut
aion naida sinut
aion vietellä sinut ja maata loppuillan katse siellä
mistä tulinkin
juhlissa
lonkkiin ja nieluihin saakka vilisevät halkiot
hymyt paljastavat aivokuoren pehmeyden
ja me istumme sormet ruvilla
katsomassa nuotion äären sieluja
rumuus kuumenee vasta paluumatkalla
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Laiturit
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näiden runojen kieli on kyllä omalaatuista ja pakenee tavanomaista tulkintaa niin että varsinaisten merkitysten hakemisen sijaan nautin niiden soinnista. En väitä etteikö takana olisi merkitystä, en ole vielä vain päässyt sinne asti. Runo kuulostaa hyvältä.
VastaaPoistaTämän kanssa mulle itsellenikin tuli olo, että meneepä vaikeaksi. Ja kerrankin - tää tosiaan on harvinaista - taustalla oli joku kokonainen ajatus.
VastaaPoistaLue uudestaan, kiinnostaa kuulla mitä löydät siitä!
lomamatka helvetistä helvettiin. aika rankkaa settiä kun tarkemmin lukee ja rankkaa ironiaa, mikä toimii. erityisesti tuo t o d e n t e o l l a osuus jäi mieleen. just sellanen että pitää olla hurjaa ja vauhdikasta mutta silti yritettävä säilyttää välinpitämättömyytensä ettei vain paljastaisi oikeita kasvojaan. halkiot ja aivokuoren pehmentymiset myös näyttävät tämän surffiunelman todemman puolen.
VastaaPoistarunon käännekohta oli lopussa tuo
"ja me istumme sormet ruvilla
katsomassa nuotion äären sieluja"
jäin pohtimaan että tässä olisi se asetelma surffailijoiden ja unelman toteuttajien välillä. ikään kuin tässä olisivat ne vakaat kädet mitkä kohdataan jo laiturilla ja jotka ottavat vastaan nämä pöhöttyneet vieraat.
joka tapauksessa tuo nuotio kuva on kaunis ja se pompsahti rujouden keskeltä hyvin esille. siinä oli jotakin iättömyyttä. eikä tuota kohtaa tai runoa itsessään tarvitse tulkita klassiseksi vastakkainasetteluksi vaan sen voi nähdä myös yhden henkilön sisällä tapahtuvaksi, sisäiseksi länkkäri-ihmisen tilaksi.
tässä on just sitä kun yritetään paeta ahdistusta kaikin keinoin maailman ääriin ja eksotiikkaan mutta epäonnistutaan surkeasti joka kerta.
hyvä runo ja monta tasoa. kyllä tästä löytyy vaikka mitä. nimikin toimii.
Ihanaa, kiitos.
VastaaPoista