tiistai 27. joulukuuta 2011

Vanha rakkausruno

Nomen est goatse

Joskus käy niin.
Silloin rapsutan polveasi

tykkäät siitä joskus kun käy niin.

Saatat viedä minut retkelle
yleensä johonkin missä tuulee
ja naurat kovaa kun otsatukkani nousee
pystyyn.

Pissaat nimikirjaimeni hankeen
eikä sinulla tai minulla ole epäilystäkään
etteikö se olisi romanttisinta mitä on nähty.

Et anna minun unohtaa eväsleipiä
syöt yli puolet
pyydät lisää. En anna.

Sillä sinä närästät minua.

Eikä kahvilassa voi tilata mitään
mitä romaanihenkilösi juo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti