Olen ruskea peltojänis nisäkkään vaistot täysillä, hereilläolen kyvytönolen haluton vaihtamaan väriä talveksi tai lyhyemmäksi ajanjaksoksi olen siis rusakko pehmeä, hevosmainen nenä järkevä ja tunteellinen mitä synteettisistä vastakohdista olen lähinnä täydellinen kunnes Chardin tappaa minut on pakko olla ylevää päätyä asetelmaan minä lennän ja juoksen seuraan kuuluisan valkoisen siskoni reittejä tik tak tee siitä kiire tee tehtävästäsi välttämättömyys mutta älä kerro heille että ajat takaa autiutta
torstai 22. tammikuuta 2015
Polustuspuhe
sinä olet aina niin puhdas ja minä näytän mummoltani tänään eksyin halpaan drive in -parturiin olet kompleksini olet olentoni olet olentani haluaisin tehdä sinulle sitä mitä monica ja bill mutta salaa
maanantai 15. heinäkuuta 2013
maanantaiaamuna krapula ja vapina . . . silti kirjaston poikien salaisissa unissa . . aa-aa-ah
torstai 20. joulukuuta 2012
Excuse me while I kill Jippu
kuuma diskovauva Elvis-puvussa polttaa nuoren isän näpit ja sylin seiniä on neljä mutta kattoja kaksi yläkatto, alakatto ja ironinen kellari mihin kaikki tämä tavara mahtuu ja vaimo jonka rasvaprosentti on ok hengitys ei haise eikä joogamatto luista syö salaa maitorahkaa piilottaa rusinan puuroon päättää laskeutua portaat etuperin talviunille kodin lämpimin kohta on sukat joiden kantapäässä on popiskelmän muotoinen paikka pohjissa nukkaa varressa virttä ne jalassa silmä lepää se että vaimo tulee hyvälle mielelle iloisen värisistä sukista on tiedetty jo pitkään
perjantai 14. joulukuuta 2012
How I Met Theo Angelopoulos
Tämä sininen viiva on raja koti päättyy siihen jos otan vielä yhden askeleen olen jossain muualla tai kuollut elokuvateatterin pimeässä lakupussin rapinassa dokumentin fiktiivisin hahmo kertoo viimeisestä rakastelustaan etsin katsekontaktia hämärä muuttuu peiliksi puhelin tärisee takarivissä näen sängen joka huutaa käsiäni ne ovat viileät istun niiden päälle sohjo hidastaa kotimatkan heilutan ikkunasta bussin lämpimään nostan jalan siniselle viivalle ripustan takin en välitä mihin
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Rusakko ilman kenkiä loikkii Sibelius-puistossa säveltäjän aivojen levitessä muurille alumiini paistaa pakkasen ohi suojavärikateus saa hyppimään sivulta toiselle talvi jättää jäljen monenko tonnin monumentti täsmälliset urat koristepetäjäpuskassa pulkka joka hylätään pian rusakon tanssi on rytmitön ilman tyhjyys mahtipontinen jälkiä jäisi ja taskuista putoaisi tavaraa ellei alastomuus ellei paljaus ellei olisi annettava ilman viedä tuntoa iholta ja sen alta seurata askeleita ja muita jälkiä on valitsemista ilman vaistoa
tiistai 30. lokakuuta 2012
Se ketä ei hakata kotona
eilen olin vähäisempi kuin tänään olen pelkästään huomenna saan anteeksi enemmän joen toisella rannalla polku kaartuu siimekseen tartu jo kiinni ja jännitä veri ehtii vaahdon mukaan ihon lika on toista kuin mielen lika pelkästään hengityksen jälkeen niin puhdasta kiiltävää ja liukasta poski valmiilla viileällä kaakelilla jonka valitsi joku enemmän tämä on moderni saiputus pakoton hengitys olen naista kerrakseen huomenna vähäisempi kuin tänään pelkästään eilen annoin laittaa hiukset korvan taa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)