Tämä sininen viiva on raja koti päättyy siihen jos otan vielä yhden askeleen olen jossain muualla tai kuollut elokuvateatterin pimeässä lakupussin rapinassa dokumentin fiktiivisin hahmo kertoo viimeisestä rakastelustaan etsin katsekontaktia hämärä muuttuu peiliksi puhelin tärisee takarivissä näen sängen joka huutaa käsiäni ne ovat viileät istun niiden päälle sohjo hidastaa kotimatkan heilutan ikkunasta bussin lämpimään nostan jalan siniselle viivalle ripustan takin en välitä mihin
Hyvin hieno runo.
VastaaPoistaVitsit tää on makee!
VastaaPoista(muistinpas näiden blogien olemassaolon)