tapaan verbaalisesti lahjakkaan naisen
ja pyydän hänet oluelle

nainen haluaa vain avata nappeja
ja minua hermostuttaa
akselinsa ympäri kiertävä kevätjuhlaliike

suohon on ammuttu joku
löydetty eilen puoliksi mädäntyneenä
etsintäkuulutusta ei tehty, kirjoitetaan
henkilöllisyys on tunnistettu
surupuoli kunnossa

tilataanko toiset
no jos nyt sitten

ja eläintarha lopetettiin sorron vuoksi
neitsyen veressä on poikkeuksellisen paljon kaliumia
arkinen aihe syttyy itsestään

haluaisin kuulla taitavan pahoittelun

se puoli

terve ihminen ottaa kädestä kiinni
juo mukin melkein tyhjäksi
jättää pohjalle renkaan jotta muistaa
mihin astiaa on viimeksi käytetty

minun merkkini ei ole litteä rinta tai häpy
iho saattaa olla yhtenä päivänä paljas
toisena teryleenin alla
öljyn ja lian alla
iho ihon alla
paino aina vasemmalla lanteella
vaikka sinne ulottuu vain vaivoin

valoissa ja materiaaleissa
hion maailmasta pintaa
koetan avata siihen syliä
joka ottaisi minut niin kuin olen
lämmin ja painava kämmekkäkasvi
juurimukulat
kukinto
neljän seinän mahdoton helppous

otatko teetä vai kahvia en otatko itse

anarkistin uni

kone makaa normaalina
kertoo mitä toivoo tehtävän
puolesta, vastaan, edistyksen tai hellyyden puolesta
kiiltäväkylkinen koira ottaa vauhtia
haukkuu yöhön
kämmenteni viivat kasvavat umpeen
metallinen kylki antaa myöten
ovi aukeaa vetämällä

ääni kantaa
murre ja paikka ja tuskastunut maiskahdus maistraatilta vuokratun sermin takaa
vain numerot ovat nähtävillä
hikoan
herää aavistus:
saatan jäädä ilman rakkautta jos teen tämän väärin

kojelaudan järjestyksen harha
tyynyn puolet viileitä yhtä kaikki
valheen jäljet suossa
verenohennus
and all that jazz
ristikot, suonenseinämät, yhteisten poikastemme nimet
syntien kasvusto vaikuttaa värien väleihin
puolueettomien akateemikkojen itsemurha-aikeet
nousevat tärkeysjärjestyksessä

lasitetun metallin pinta kiiltää yhä
se ei jää meiltä näkemättä
ääntelemme sitä vastaan
ja pohja on tässä
kämmen tässä
mekaanisen tahdonvoiman päässä

nenäliina pyykkikoneessa

nainen levyllä käskee laulaa hiljaa rakkauslauluja
kuunnella äitiä
mutta äiti käskee haudata kaipauksen
ja etsiä toisen elämän

viihtyikö äiti itse levyllä?
voiko luottaa että äiti vartioi?
kuinka ihanasti näillä aukioilla onkaan vertailtu
kumman auto kiiltää ihanammin
elokuun auringonlaskussa

ja mustan pyykin päivänä
koneeseen joutuu nenäliina
äiti on nukahtanut eikä kukaan valvo halujamme

silloin kaakelien välit muuttuvat kohtaloiksi
takahuoneiden tekonahkasohvat kiljuvat
huonojen panojen painosta
voi unohtaa unohtaa
tarttua tähtikarttaa ainoasta sarvesta
hopeisesta terästä
huuhtoa pölyiset pyykit liian kuumalla vedellä ja kädet punaisiksi palaneina
kiepauttaa tänään-maailman niin että tuntuu

Kartalla

ennen kuin heräät olen löytänyt Norsunluurannikon vierestä Orjarannikon, Kultarannikon ja kaljatahran
olen odottanut
olen väsynyt

aamun pieni ihme on ettei hengitys haise
naapurissa imuroidaan ja itketään
kuvittelen silittäväni päätäsi

näissä kiharoissa olen käynyt ennenkin
vahamaisen ihon pinnalta käsi liukuu helposti
juureen, aivan juureen, aivan

puhutaan siirtokuntien rajoista
maataan hiljaa vierekkäin ja hihitetään
emme halua toisiamme mutta olemme viidakossa
aion hankkia paksumman peiton
ettei tarvitse aina tulla kiinni

seinältä katsoo suuri Afrikka
hämmennyn sen suistojen nimistä ja etsin luvattua maata
on tapahtunut jotain
enkä muista missä se sijaitsee

kahvi ei maistu reilulta
kurkustani nousee aurinko
saata minut ovelle nyt

Vanha rakkausruno

Nomen est goatse

Joskus käy niin.
Silloin rapsutan polveasi

tykkäät siitä joskus kun käy niin.

Saatat viedä minut retkelle
yleensä johonkin missä tuulee
ja naurat kovaa kun otsatukkani nousee
                        pystyyn.

Pissaat nimikirjaimeni hankeen
eikä sinulla tai minulla ole epäilystäkään
etteikö se olisi romanttisinta mitä on nähty. 

Et anna minun unohtaa eväsleipiä
syöt yli puolet
pyydät lisää. En anna. 

Sillä sinä närästät minua. 

Eikä kahvilassa voi tilata mitään
mitä romaanihenkilösi juo.

Lemmen kinesis

päätin kokeilla kuinka monta
kertaa paperin voi taittaa
joku väitti seitsemän
se on ikuisuuden luku

kierrosten välissä voi tapahtua eläimellisiä käänteitä
joku hengittää
kaukana hymyilevä liuotin
ripustaa takin naulaan mutta istuu selin

arkki painuu vielä kahtia
tuijotus pilkkaa jaloja aikeita
haluan raapia itseäni
suonissa hahmottuu nenäkäs ote
sormenpäissä, hiusten juurissa

kädet loppuvat kesken
viimeinen kulma ei hioudu
terassin kaiteen vieressä suudellaan
ilman takkia, tällä säällä