Excuse me while I kill Jippu

kuuma diskovauva Elvis-puvussa 
polttaa nuoren isän näpit ja sylin 
seiniä on neljä mutta kattoja kaksi 
yläkatto, alakatto
ja ironinen kellari  
mihin kaikki tämä tavara mahtuu 

ja vaimo 
jonka rasvaprosentti on ok
hengitys ei haise eikä joogamatto luista
syö salaa maitorahkaa
piilottaa rusinan puuroon 
päättää laskeutua portaat 

etuperin 

talviunille 

kodin lämpimin kohta on sukat 
joiden kantapäässä
on popiskelmän muotoinen paikka
pohjissa nukkaa
varressa virttä 
ne jalassa silmä lepää 

se että vaimo tulee hyvälle mielelle iloisen värisistä sukista 
on tiedetty jo pitkään

How I Met Theo Angelopoulos

Tämä sininen viiva on raja
koti päättyy siihen 
jos otan vielä yhden askeleen 
olen jossain muualla
tai kuollut 

elokuvateatterin pimeässä 
lakupussin rapinassa
dokumentin fiktiivisin hahmo kertoo
viimeisestä rakastelustaan 

etsin katsekontaktia 
hämärä muuttuu peiliksi 
puhelin tärisee takarivissä 
näen sängen joka huutaa käsiäni 
ne ovat viileät
istun niiden päälle

sohjo hidastaa kotimatkan 
heilutan ikkunasta bussin lämpimään 
nostan jalan siniselle viivalle 
ripustan takin en välitä mihin

Rusakko ilman kenkiä 
loikkii Sibelius-puistossa 
säveltäjän aivojen levitessä muurille 
alumiini paistaa pakkasen ohi 
suojavärikateus saa hyppimään sivulta toiselle 
talvi jättää jäljen 

monenko tonnin monumentti 
täsmälliset urat koristepetäjäpuskassa 
pulkka joka hylätään pian 

rusakon tanssi on rytmitön 
ilman tyhjyys mahtipontinen 
jälkiä jäisi ja taskuista putoaisi tavaraa 
ellei alastomuus 
ellei paljaus 
ellei olisi annettava ilman viedä 
tuntoa iholta ja sen alta 

seurata askeleita ja muita jälkiä 
on valitsemista ilman vaistoa