Lounaalla voin pahoin mutta jälkiruoka pelasti:
suodattamatonta pakkomystiikkaa paksun pillin läpi.
En kehdannut santsata. Avasin lehden eteeni ja keskityin
näyttämään keskittyneeltä,
unohtamaan lupaamani suuret.
Meillä on maailma pelastettavana
mutten ole kiinnostunut siitä tänään. Olen kiinnostunut tänään
lähinnä
tai no ainoastaan
siitä mistä nielu koostuu, kuinka voimme kiertää mitään,
mikä todella soi.
Sade näyttää kotimatkan kiiltävänä ja kapeana
en ehtisi neljän junaan
välitän märistä varpaistani vain hetken. Joka tapauksessa
olen syntynyt
jotakuinkin naiseksi ja onnekkaasti
kasvanut
silmät suljettuina, riisityyny luomilla, ei mikään rehu patjan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti