Maanantai pelastettavana (muokattu 2/2011)

Lounaalla voin pahoin mutta jälkiruoka pelasti:
suodattamatonta pakkomystiikkaa paksun pillin läpi.

En kehdannut santsata. Avasin lehden eteeni ja keskityin
näyttämään keskittyneeltä,

unohtamaan lupaamani suuret.

Meillä on maailma pelastettavana
mutten ole kiinnostunut siitä tänään. Olen kiinnostunut tänään
lähinnä
tai no ainoastaan
siitä mistä nielu koostuu, kuinka voimme kiertää mitään,
mikä todella soi.

Sade näyttää kotimatkan kiiltävänä ja kapeana
en ehtisi neljän junaan
välitän märistä varpaistani vain hetken. Joka tapauksessa
olen syntynyt
jotakuinkin naiseksi ja onnekkaasti
kasvanut
silmät suljettuina, riisityyny luomilla, ei mikään rehu patjan alla.

Inceptionin näkeminen palautti mieleeni parin vuoden takaisen tämmöisen

Messias DiCaprio


Sisko paistaa hiekkakakkuja
sai päähänsä olla Martta: ”Coffee or coke?”
Minulle jäi tehtäväksi pyörittää karusellia
tiputtaa kyydistä natkuvat huorat.

Heteka on punottu huonosti kiillotetuista epigrammeista
ja siinä makaa Leonardo Ihmisenpoika DiCaprio
meidän pikku alkovissa
tukehtumassa kakkuun.
Se auttaa keittiössä, kertoo valon ja varjon suhteesta,
vapahtajamme,
ja pilkkoo avuttomana habaneroa.

Meitä on monta ja meillä on saaliinamme
Leonardo Ensirakkaus Jumalankuva Apukokki Ihmelapsi
jonka kädet tärisevät keittiössä
ei muualla ja me tiedämme sen.