tiistai 24. elokuuta 2010

vartioin näitä kovia seiniä
jotka epävarmoina kai nojaavat
toisiinsa korkealla katseeni ulottumattomissa

roiskin piiloviestejä tapetilta maahan
kiinnostun niiden keitaista ikkunan alla
odotan kerällä ja unohdan
joskus nielaista

olen ottanut suruuni vääriä aineita
heikon värisillä kalvoilla huijattuja
makeanhimoon markkinoituja ikiliikkujia

maannut seinää vasten, kadehtinut kukkasipulin kasvua
liian hidasta menneisiin keväisiin
verrattuna huomiseen
ja tähän aikaan joka saattaa käydä ahtaaksi

syvällä näkökentässäni
nimetön virkamies haluaa tietää kiinnostaako ihmisoikeudet
särpii mitä tahansa vuodenaikajuomaa surullisten neitieläinten
kanssa pyydän niitä palaamaan
seinieni väliin
täyttämään huoneen ylhäältä alas asti
nuolemaan kuivat sormet auki

ottamaan paikan jota en itse löydä

tämän hämärän tilan uumenesta

(ja vaikken lupaa lahjoittaa mitään)

tarjoamaan lisää
etten vielä nukahtaisi

1 kommentti:

  1. tykkäsin tosta loppuosiosta. alkaen syvällä näkökentässäni...

    mulle siinä kuvastu osallistuvuuden ja jonkun syvemmän näkemisen tarve. sellaisen tunteen siitä tulkitsin.

    VastaaPoista